Tuota noin... kirja kertoo hiirten palokunnasta, joka rientää hätiin aina, kun jossain on jokin ongelmatilanne. Selvitettäviin pulmiin kuuluu mm. "linnunpoikanen pudonnut pesästä", "nälkäisiä pienokaisia", "surullinen ja ruma sammakko", "eksyneitä pienokaisia". Palopäällikkö Uljas on sitä mieltä, että apu kuuluu kaikille, vaikka vanhat happamat hiiriherrat ovat sillä kannalla, että ainakin rotat ja kissat pitäisi rajata avun ulkopuolelle...

Kirjassa on jotenkin melkein raamatullinen sävy. Palopäällikkö Uljaksen toimintaa voisi verrata Jeesuksen toimintaan. Enkä vallan väärässä olekaan, sillä kirjan alkulehdiltä löysin tällaisen tekstin:

"Ja katso, keskuuteenne on syntyvä palopäällikkö, joka on auttava kaikkia hiiriä. Hän on suojeleva pieniä ja vahvistava heikkoja, hän on hoitava haavoittuneita ja ruokkiva nälkäisiä ja ojentava oman tassunsa tueksi vanhuksille, niin etteivät nämä kompastuisi. Ja tämä palopäällikkö on johdattava kaikki hiiret viheriäisille niityille ja laitumille." Profeettahiiri Hesekiel, 34. luku

Minussa tämä herättää kyllä varsin ristiriitaisia tuntemuksia. Koko kirjassa ei muuten viitata kristinuskoon mitenkään. En paheksu kristillisiä lastenkirjoja vaan mielestäni niitä todella tarvitaan lapsen hengellisen kasvun tueksi. Mutta tämä lähenee jo jonkinlaista pilkantekoa tai ainakin huonoa huumoria?

No, Oskari piti kirjasta kuitenkin.