Suunnattoman Suurella Krokotiilillä on hurja nälkä mutta tänään sille kelpaa vain... HUI! Kuinka osaavat joenrannan asukit panna kampoihin Krokotiilille, jolla on hurjasti salajuonia ja ilkeitä temppuja mielessään?
------------
Ihan ensin tiedonanto: muutin blogin nimeksi Oskarin ja Annan Omat Kirjat, koska nykyään tulee luettua niin paljon kirjoja myös 2-vuotiaalle Annalle ja lisäksi välillä luemme kirjoja myös yhdessä. En kyllä tiedä, lukeeko tätä blogia edes kukaan. Jos joku lukee, niin heitähän kommenttia, jotta tiedän, että olet siellä =)
No juu, mutta eilen luimme siis iltasaduksi Roald Dahlin Suunnattoman Suuren Krokotiilin. Se oli Oskarin mielestä tosi jännä kirja ja hän eläytyi tarinaan niin, että melkein hihkui ääneen. Pettymys oli suuri, kun lopussa krokotiilille kävikin kalpaten. Oskari oli samastunut kirjan krokotiiliin eikä pulassa oleviin lapsiin! Kun vähän haastattelin häntä tästä aiheesta, ilmeni, että hän oli jollakin tapaa käsitellyt sisaruskateuttaan kirjan avulla, ja oli aidosti pettynyt, kun ovela krokotiili paloikin lopussa poroksi.
En siis tiedä, oliko tämä nyt Oskarin mielestä hyvä kirja. Ainakin se herätti ajatuksia ja tunteita.
Kommentit