Savannin pennut ovat kuulleet kauhistuttavia juttuja Krokotiilista. "Kuka tietää, minkälainen se oikeasti on...?" iäkäs mestari Elefantti kysyy heiltä eräänä päivänä. Pennut antavat mielikuvituksensa lentää ja ryhtyvät tekemään muotokuvia Krokotiilista, kukin omalla tyylillään. Ja kuinka ollakaan, heidän aikaansaannoksensa vetävät vertoja ekspressionismin, kubismin, futurismin, abstraktin taiteen ja dadaismin mestariteoksille.

Jos edellisessä kirjassa ujutettiin lasten tajuntaan kristinuskon sanomaa verhotussa muodossa, niin tämän kirjan tekijä on ottanut missiokseen taidesuuntien esittelyn. Savannin eläimet maalaavat kuvia Krokotiilista eri tyylisuuntia käyttäen. Oskari kuunteli silmät pyöreinä, kuinka pikku Gasellin työ "edustaa futurismia" ja Apinan omituinen, puolipiloillaan tehty konstruktio puolestaan dadaismia. Olihan kirjassa periaatteessa ihan hyvä sanoma: asiat näyttävät erilaisilta eri ihmisten/eläinten silmin, lopullista totuutta ei useinkaan ole. Silti mietin kapinallisena, miksi lastenkirjoissa pitää aina olla jokin opetus tai läpinäkyvä agenda. Tämän kirjan kohdalla plussaa oli mielenkiintoinen, taiteellinen kuvitus.