Pekka Töpöhäntä on matkalla Riston ja Rauhan vajaan kemuihin, kun hän huomaa matalan koiran, joka kulkee merkillisen litteänä seinänviertä pitkin. Kiltillä Mauri Mäyräkoiralla ei ole ollenkaan oikeata korvaa ja siksi muut koirat ilkkuvat Maurille ja kiusaavat häntä. Monnikin liittyy kiusaajien joukkoon ja hyökkää Maurin kimppuun. Mutta kuinka Monnin käy?

Emme ole pitkään aikaan lukeneetkaan kuvakirjoja. Iltasaduksi luemme paksua kertomusmuotoista Pekka Töpöhäntää. Nyt Oskari toi kuitenkin luettavaksi tämän omasta kirjahyllystämme tutun kirjan. Hän ei ole vähääkään motivoitunut arvostelemaan näitä kirjoja, joten arvostelen  hänen puolestaan ;)

Pekka Töpöhännästä ei ole moitteen sanaa sanottavana. Aina yhtä ihania ja opettavaisia tarinoita. Itse en ole lapsena lukenut muita kuin niitä paksuja suorasanaisia kertomuksia, joten vähän vierastan näitä kuvia, mutta kyllähän ne nyt menettelevät.

Ja minusta näyttää siltä, että Oskarikin tykkää. Kuuntelee mielellään, eläytyy.