Rikun perhe on muuttanut uuteen kotiin, kerrostalon ylimpään kerrokseen. Riku tuijottaa ulos huoneensa ikkunasta. Hän muistelee haikeana entistä pihaa ja parasta kaveriaan Ollia. Mutta mitä ihmettä! Yhtäkkiä naapuritalo katoaa. Riku näkee ulkona vain pikkuruisia taloja ja pihoja, ja ihmisetkin ovat kuin muurahaisia. Rikun uusi kotitalo lentää! Sillä voi lentää vilkuttamaan Ollille, mutta äidille ja isälle lentomatkasta ei kannata kertoa mitään.

Riku ystävystyy naapurin Hamid-nimisen pojan kanssa. Hänkin on matkustanut talon kyydissä katsomaan vanhaa kotiseutuaan. Yhdessä pojat lentelevät aina Kuuhun saakka - kunnes koti-ikävä iskee ja kalakeitto kutsuu ruokapöytään.

Liisa Kallion edellinen kuvakirja, Eläinten uintiretki, oli vuoden 2002 Finlandia Junior -ehdokas.

                                ------------------------------

Niinpä niin. Minua eivät nämä lentävät talot ja muut omituisuudet lastenkirjoissa puhuttele. En tiedä, mikä siinä on, että jollakin tapaa tällaiset kirjat ovat mielestäni typeriä. En olisi lapsenakaan pitänyt tällaisesta. Ainakin luulen niin.

No, ikävästä ja kaipuusta sekä uuden ystävyyden mahdollisuudestahan tämä kertoo. Luulen, että Oskari piti tästä. Ainakin hän kuunteli herkeämättä.