"Ensi numeroni" on Vau-kirjakerhon hengentuote, 15-osainen kirjasarja, jossa lapselle esitellään luvut 1 - 15 mukavien pikkukertomusten ja muiden oheismateriaalien (pelit, puuhatehtävät jne.) avulla. Vau-kerhoon kaksi kertaa haksahtaneena voin vain sanoa, että älkää hassatko rahojanne tähän. Koko Vau-ideologia on niin markkinamiesten hommaa kuin ikinä vaan voi olla. En edes viitsi tilittää kaikkia pettymyksiäni kyseisen kerhon tiimoilta.

Ensi numeroni -sarjan ensimmäinen kirja on sarjan paras (noh, tilasin niitä kyllä vain 10 kpl, ennen kuin ymmärsin luovuttaa). Siinä on sentään jotain ideaa. Joka aukeamalla on lapselle laskettavaa ja tarinakin on yksinkertaisuudessaan ihan kohtalaisen järkevä: Mimi ja Joakim -nimiset lapset auttavat Numeroista etsimään viittä kadonnutta kultakalaa. Numeroinen on jonkinlainen elefantin tapainen satuolento, joka tietää kaiken numeroista ja jonka lapset pystyvät kutsumaan esiin taikapilliin puhaltamalla. Numeroinen matkustaa Helipelillä, jossa on monenmoisia ihmetoimintoja. Helipeli pystyy esimerkiksi yhtäkkiä muuntautumaan sukellusveneeksi ja ottamaan haavilla kiinni kaloja. Jännitystä kirjaan tulee pelottavan hain muodossa.

Minua ärsyttää kirjan surkea suomennos, esim. "me lausutaan", "me lasketaan", kun pitäisi olla "me lausumme", "me laskemme", samoin jankkaava, asioita rautalangasta vääntävä ja lapsia aliarvioiva dialogi.

No, miksi sitten taas kerran luimme tämän kirjan, kun se on kerran niin huono? Tietenkin siksi, että se on samalla myös hyvin opettavainen ;) Ja Oskari tykkää!