Lotta on päässyt junamatkalle ja syö eväitään. Äkkiä hän sieppaa makkaranviipaleen ja liimaa sen ikkunaan. Äiti suuttuu ja sanoo Lotalle:

- Kuinka sinä makkaran pistät ikkunaan?

- Paremminhan se tarttuu kuin lihapulla, Lotta sanoo.

Silloin äiti suuttuu vielä enemmän, ja sitten äiti itkee, kun Lottaa ei näy missään, ei koko junassa, ei ainakaan oikeassa vaunussa.

Lotta, Janne ja Minnamanna kuuluu niihin kirjoihin, joista minulla itsellänikin on lapsuudenmuistoja. Muistan, että Lotta oli minusta kauhean ilkeä ja kurja tyttö. Itselläni ei ollut sisaruksia enkä voinut ollenkaan ymmärtää sisarusten välistä pientä jäynää: ärsyttämistä ja toisaalta kuitenkin tykkäämistä, jota tässä kirjassa kuvataan paljon. Oskaria Lotan touhut naurattivat ja hän kuunteli tätä kirjaa mielellään. Se oli hänelle tuttu jo päiväkodista, jossa sitä on kuulemma luettu unisaduksi. Jatkamme varmasti Astrid Lindgrenin parissa jatkossakin. Peppi Pitkätossu on jo Lotan lisäksi luettu.