Pikkuveli asuu aivan tavallisessa talossa aivan tavallisen kadun varrella, mutta ylhäällä katolla ison savupiipun takan on pieni talo ja talon ovessa kyltti, jossa lukee "Katto-Kassinen - Maailman paras Kassinen". Katto-Kassisen selässä on potkuri. Sen avulla hän lentää ikkunan kautta Pikkuveljen luo kujeilemaan aina tarvittaessa. "Hauskaa pitää olla, muuten minä en ala mitään", sanoo Maailman paras Katto-Kassinen.

                                           -------------------------------

Maailman paras Katto-Kassinen sisältää kirjat Pikkuveli ja Katto-Kassinen, Katto-Kassinen lentää jälleen ja Katto-Kassinen kujeilee. Näistä olemme nyt lukeneet ensimmäisen kirjan ja siitä arvostelu tässä.

Muistan, että itse lapsena en pitänyt Katto-Kassisesta kuten en monesta muustakaan Astrid Lindgrenin hahmosta. Itse asiassa pidin vain Marikista ja Melukylän lapsista sekä Saariston lapsista. Nämä kirjat olen lukenut useaan kertaan. Pepit, Eemelit ja Katto-Kassiset olivat mielestäni ärsyttäviä. Ronja Ryövärintytär, Veljeni Leijonamieli ym. sen sijaan pelottavia.

No, asiaan. Katto-Kassinen on tällä hetkellä ehdottomasti Oskarin lempikirja. Hän kuuntelee herkeämättä ja nauraa Kassisen jutuille. Kirjaa on luettu päiväkodissakin, mutta toisto ei tunnu haittaavan. "Kassinen leikkii kummitusta" taisi olla jännittävin juttu. Siinä Kassinen pelottaa pois murtovarkaat kummituksen ominaisuudessa. Parhaat naurut puolestaan saimme tarinasta "Kassinen ja vekkulikoira Ahovuori taikureina".

Tämä on sellaista kirjallisuutta, jota aikuinenkin lukee mielellään (jopa silloin, kun ei ole itse lapsena tarinasta välittänyt!!).