Tomppa pääsee äidin kanssa hauskalle toriretkelle. Mutta kun Tomppa ja äiti palaavat kotiin, ei Tompalla olekaan enää hyvä olla. Nenä on tukossa eikä nukkumisesta tule mitään. Tomppa joutuu pysyttelemään kotona päivän ja vielä toisenkin, kunnes olo tuntuu taas mukavalta...

Tomppa-kirjat ovat herttaisia, kauniisti kuvitettuja, laadukkaita lastenkirjoja. Jaksan kuitenkin aina ihmetellä, mikä on Tomppa-kirjojen kohdeyleisö. Tomppahan on 1-vuotias poika, jonka arkisia touhuja kirjoissa seurataan. Kuitenkin kirjojen tekstit ovat sellaisia, että ne jaksavat naurattaa lähinnä aikuista (ja 5-vuotiasta isoveljeä). Kenties on tarkoitettu, että lapsen kanssa tutkitaan kuvia ja tekstit ovat siinä vain pitämässä aikuisen mielenkiintoa vireillä?

Vai ovatko meidän lapset poikkeuksellisen hidasjärkisiä ;) Anna ei ainakaan tajua, että Martti-mato on Tompan unikaveri, jonka Tomppa vahingossa pudottaa lokin jalkojen juureen. Hän inttää, että se on "keppi!". Eikä Anna usko, kun selitän, että Tompan äiti ostaa torilta ison hauen, josta tekee kotona kalasoppaa. "Ei äiti tee!"sanoo Anna. Tompan nuhan Anna ymmärtää, mutta ei sitä, että Tompan sängynpäätyä nostetaan kirjoilla tai että Tompan pitäisi haistella sipulia. "Äitin kiija", sanoo tyttö ja osoittaa hämmentyneenä pinnasängyn jalkojen alle topattuja kirjoja. Noh, ainakin Tompasta syntyy keskustelua kaksivuotiaan kanssa.