Pietu ja Ytte-Mytte patistavat isän majanrakennuspuuhiin kesken formulakisojen. Ja iskä kyllä tunnetusti osaa, sillä hän on rakentanut nuorena melkein yksin koko kaupunginsairaalan, vai miten se nyt olikaan...?

                                       ---------------------------------

Otin tämän summamutikassa kirjaston esittelyhyllystä. Tässäkin kirjassa sohvalla löhöilevä isä patistetaan majanrakennuspuuhiin ja Tarzania leikkimään. Tällaisiako nykypäivän miehet keskimäärin ovat? Makaavat sohvalla ja tuijottavat telkkaria? Minä luulin, että sellainen löytyy vain meiltä. Lohdullista, että näin ei ilmeisesti olekaan.

Lasten mielestä kirjassa taisi olla hauskinta nimi Ytte-Mytte.

Kirjassa Aino opettelee luistelemaan, mutta se ei olekaan niin helppoa kuin Aino on kuvitellut.

Lainasin kirjan Annalle, mutta Oskari kuunteli sitä herkeämättä. Hänelle kun on luisteleminen niin kovin vaikeaa ja työlästä, kiinnostavaa mutta pelottavaakin. Luulen, että hänelle teki hyvää lukea kirja pienestä tytöstä, joka kamppailee samojen ongelmien kanssa kuin hänkin. Lopussa Ainon yritteliäisyys tietysti palkitaan ja hän oppii luistelemaan.

Tämä on lainattu aikaisemminkin. Kirjassa isä uppoutuu lehteensä ja Mikko käyttää tilaisuutta hyväkseen tehdäkseen isän työkalupakilla jotain kivaa. Lopputulos on helikopteri, jonne Mikko saa isänkin jymäytetyksi leikkimään.

Mikko-kirjoissa hauskinta on mielestäni se, että ne kuvaavat aivan kuin meidän perheen arkipäivää.

Tämä on aika hurja kirja. Mikko suunnittelee hoivaavansa viimeisen päälle pikku Peteä, jonka lapsenvahdiksi hänet on pestattu, mutta Mikon suunnittelemat puuhat ovatkin Peten mielestä ihan liian lällyjä. Pete haluaa kuulla sadun, jossa on "hirviöitä ja vaarallista ja veitsiä ja vaarallista!" Saamansa pitää. Oskariakin taisi ihan pelottaa. Onneksi loppu on kuitenkin hieman rauhallisempi.

Ulkona on kaunis kevätpäivä. Tomppa ja äiti lähtevät retkelle eläintarhaan. Siellä Tomppa puhuu sorsien kieltä, ratsastaa seepralla ja näkee hauskoja simpansseja. Mukavana päivänä ei edes muurahaisen purema tai lakin katoaminen kauan harmita. Onhan retkellä paljon nähtävää ja onneksi myös syötävää...

                                     ----------------------------

Hauska kirja tämäkin. Ollaan luettu se Annan kanssa vasta kerran, joten tyttö ei oikeastaan kommentoinut kirjaa sen suuremmin, kuunteli ja katseli vain.

Keskellä huonetta on iso matkalaukku. Siihen mahtuvat melkein kaikki Tompan tavarat: Martti-mato, Possu, tuttipullo, housut, vaipat, paidat, yöpuku. Tomppa on lähdössä mummolaan yöksi, kun äiti ja isä menevät kylään. Mummolassa Tomppaa odottavat Vappu-koira ja mummon keittämä makoisa mannapuuro.

                              -----------------------

Kävimme viime viikolla kirjastossa. Anna totesi heti kirjastoon saavuttuamme haluavansa Tomppa-kirjoja! Tämä oli ensimmäinen kerta, kun neiti ilmoitti selkeästi, mitä hän haluaa lukea. Aiemmin kirjojen valinta on perustunut enemmänkin siihen, että hän on riipinyt hyllyistä mukaansa sylillisen mukavilta näyttäviä kirjoja.

Annaa ihastutti Tompan tutti ja matkalaukkuun pakattu tuttipullo, Tompan pippeli, joka näkyi pottakuvassa, sekä Vappu-koira, josta Anna totesi: "Pyytää anteessi!" Yhdessä Tomppa-kirjassa kun Vappu pyytää anteeksi, että on huiskaissut Leena-vauvaa kasvoihin hännällään. Anna varmaan muistaa tämän tarkasti, koska meillä on tuo kirja omana ja olemme lukeneet sen monen monta kertaa.

Tomppaa olen kehunut monta kertaa ja niin kehun nytkin.

Pikkuveli asuu aivan tavallisessa talossa aivan tavallisen kadun varrella, mutta ylhäällä katolla ison savupiipun takan on pieni talo ja talon ovessa kyltti, jossa lukee "Katto-Kassinen - Maailman paras Kassinen". Katto-Kassisen selässä on potkuri. Sen avulla hän lentää ikkunan kautta Pikkuveljen luo kujeilemaan aina tarvittaessa. "Hauskaa pitää olla, muuten minä en ala mitään", sanoo Maailman paras Katto-Kassinen.

                                           -------------------------------

Maailman paras Katto-Kassinen sisältää kirjat Pikkuveli ja Katto-Kassinen, Katto-Kassinen lentää jälleen ja Katto-Kassinen kujeilee. Näistä olemme nyt lukeneet ensimmäisen kirjan ja siitä arvostelu tässä.

Muistan, että itse lapsena en pitänyt Katto-Kassisesta kuten en monesta muustakaan Astrid Lindgrenin hahmosta. Itse asiassa pidin vain Marikista ja Melukylän lapsista sekä Saariston lapsista. Nämä kirjat olen lukenut useaan kertaan. Pepit, Eemelit ja Katto-Kassiset olivat mielestäni ärsyttäviä. Ronja Ryövärintytär, Veljeni Leijonamieli ym. sen sijaan pelottavia.

No, asiaan. Katto-Kassinen on tällä hetkellä ehdottomasti Oskarin lempikirja. Hän kuuntelee herkeämättä ja nauraa Kassisen jutuille. Kirjaa on luettu päiväkodissakin, mutta toisto ei tunnu haittaavan. "Kassinen leikkii kummitusta" taisi olla jännittävin juttu. Siinä Kassinen pelottaa pois murtovarkaat kummituksen ominaisuudessa. Parhaat naurut puolestaan saimme tarinasta "Kassinen ja vekkulikoira Ahovuori taikureina".

Tämä on sellaista kirjallisuutta, jota aikuinenkin lukee mielellään (jopa silloin, kun ei ole itse lapsena tarinasta välittänyt!!).

Karhulla on ihana salaisuus! Sitä ei halua syödä eikä se osaa lentää - mikä se oikein voi olla? Muut eläimet ovat haljeta uteliaisuudesta, mutta kun kukaan ei arava oikein, ne alkavat vähätellä koko asiaa. Vasta kevään tultua niille paljstuu, että karhulla tosiaan oli maailman ihmeellisin salaisuus...

                                                    -------------------------------------

Kuka arvaa, mikä salaisuus oli kyseessä? Oskari arvasi jo ensimmäisillä lehdillä. Kovasti hän kuitenkin jännitti loppuratkaisua. Tässä kirjassa on ihanat kuvat.

Lähde Ellenin kanssa laskemaan! Yhdessä on hauska oppia numerot yhdestä kymmeneen - ja ehkä vieläkin pidemmälle.

Koko joukko koolla pohtii,
keneltä näin pyytää tohtii:
Laskisitko taitavasti
numeroita sataan asti?

                                                         ----------------------------

Oskari haistaa palaneen käryä kaikessa virikemateriaalissa ja heittäytyy välittömästi puolustusasemiin. Olemmekin käyneet tämän kirjan läpi siten, että minä olen lukenut kirjaan liittyvät runot ja olemme katselleet läpi kuvat. Jollain ihmeen ilveellä Oskari on oppinut tunnistamaan numeromerkit 1 - 10 sekä ison joukon kirjaimia ja alkuäänteitä, vaikka hän ei koskaan suostu niitä kanssani harjoittelemaan. Ottaa pienen vihjeenkin siihen suuntaan painostukseksi, vaikka olen kaikin keinoin pyrkinyt välttämään painostamista ja suorituspainetta. Oskarilla on se ongelma, että heti pitäisi osata, ja jos ei sitten jotain numeromerkkiä muistakaan juuri silloin, kun se kohdalle sattuu, niin se on elämää suurempi juttu. Äitinsä poika :(

Kirja on kyllä hyvä.